KARKKI-hanke on ylittänyt jo puolivälin ja tämän toisen toimintavuoden aikana työpaketit ovat tiivistäneet työotetta ja laittaneet isompaa vaihdetta päälle. Kevään edetessä ja jäiden lähtiessä karkkilaiset yhdessä muiden ammatillisen koulutuksen digitalisaatiosta kiinnostuneiden kanssa kokoontuivat KARKKI-, Digiosaava.fi- ja Oppimisanalytiikka-hankkeiden yhteiseen väliseminaariin Hämeenlinnan Aulangolle. Ajankohdaksi ja toteutusympäristöksi tuli luontevasti Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi ITK 2023 ja sen workshop-päivä 19.4.2023.
Verkostohankkeista voimaa yhteiseen tekemiseen
Verkostohankkeiden yhteinen tekeminen on nostettu eri yhteyksissä fokukseen. Yhdessä tekeminen ja tiedon jakaminen ovat toimintamuotoja, joiden avulla rajallisia resursseja pystytään hyödyntämään tehokkaasti. Varsinkin nyt kun samanaikaisesti on käynnissä neljä laajaa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa ammatillisen koulutuksen kehittämiseen keskittyvää verkostohanketta. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että moni organisaatio on mukana näissä eri hankkeissa ja etenkin hanketyön asiantuntijoiden siis ruohonjuuritason tekijöiden ajankäyttö on monessa organisaatiossa kriittinen tekijä. Ajatusten ja tiedon jakaminen sekä synergioiden löytyminen eriasteisen tiedon ristipölytyksen hyödyntäminen tulee auttamaan hankkeiden etenemisessä. Pitää muistaa, että tämä tiedon ristipölytys on hyvä toteuttaa myös yksittäisen hankkeen sisällä eri työpakettien välillä, jotta vältetään mahdollinen siiloutuminen. Siiloutuminen eri muodoissa voi helposti johtaa hankkeen tai organisaation alisuoriutumiseen ja sen myötä kehittämisen rajoittumiseen.
Lähi- ja etäosallistuminen
Seminaari toteutettiin ajan hengenmukaisesti hybridimuotoisena, jolloin osa osallistujista oli paikan päällä Aulangolla ja osa osallistujista taas striimin välityksellä etänä. Meitä oli Aulangolla noin 100 henkeä ja etäosallistujia parhaimmillaan liki 150 henkeä. Palautteen myötä striimaus tuntui onnistuneen ammattitaidolla, josta vastasi Tuomas Saloniemi Kutteri Mediasta. Lisäksi Suomen eOppimiskeskus ry:n asiantuntijat avustivat etäosallistujia etenkin iltapäivän pienryhmätoiminnassa.
Digitalisaation uhkia ja visioita – osallistujien herättelyä
Seminaarin aamupäivän avasi keynote-puhuja futuristi Elina Hiltunen. Hän herätteli osallistujia teemalla ”kolme avainta tulevaisuuteen – ennakointi, innovointi ja kommunikointi”. Viime vuosien yllättävien tapahtumien valossa tulevaisuusajattelu olikin otollinen aihe. Elinan mukaan tulevaisuusajattelu mahdollistaa tulevaisuuteen varautumisen ja sen tekemisen.
Itse havahduin Elinan tulevaisuuskaavan kohdalle eli ennakointi = faktat + mielikuvitus. Tuntui yksinkertaiselta, mutta näinhän perusteet usein ovat. Faktat Elina jakoi neljään lohkoon: villit kortit, megatrendit, trendit ja heikot signaalit. Näistä erityisesti heikot signaalit kiinnostivat minua. Tosiaan niitähän on jatkuvasti ympärillämme ja kyse on tietenkin siitä, onnistummeko tunnistamaan niitä riittävän aikaisin. Näiden eri faktojen pohjalta voimme luoda erilaisia skenaarioita ja sitä kautta valmistautua ja varautua paremmin tulevaisuuteen. Tuntuu yksinkertaiselta, mutta niinhän Elina lopussa tutun sloganin nosti esille – KISS. Tosin näin urheilutaustaiselle siitä käytetty vähän eri suomennosta, mutta painopiste on tietenkin asioiden pitämisessä yksikertaisina!
Osallistava paneeli
Monessa ammatillisen koulutuksen roolissa vuosien varrella ollut Pasi Silander fasilitoi paneelikeskustelua, jossa panelisteina olivat futuristi Elina Hiltunen, Stadin ammatti- ja aikuisopiston apulaisrehtori Sari Slöör, Mercuria kauppaoppilaitos Oy:n apulaisrehtori Markus Oedewald ja opetushallituksen opetusneuvos Minna Taivassalo.
Paneelikeskustelussa kysymyksiä kohdistettiin eri teemoista luonnollisesti panelisteille, mutta myös läsnä olleille seminaarin yksittäisille osallistujille. Lisäksi läsnäolijoita osallistettiin yksittäisten kysymyksien myötä myös manuaaliseen käsiäänestykseen vihreän ja punaisen paperilapun avulla. Tällainen perinteinen fyysinen toiminta tuntui jopa näin digiaikana mukavan vaihtelevalta tavalta osallistua.
Pienryhmätoiminta
Lounastauon jälkeen keskityttiin pohtimaan ammatillisen koulutuksen digivisiota 2030 yhteisesti niin lähi- kuin etäosallistujien kanssa. Alkuun aiheeseen johdateltiin Mentimeter-sovelluksella muutaman kysymyksen avulla. Ensi kysyttiin ”Miten johto voi tukea henkilöstön osaamisen kehittymistä jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä?” ja tästä muodostui ihan mielenkiintoinen sanapilvi. Toisena johdatuksena oli pohdinta kysymykseen ”Kuvittele, millaista on opiskelu ammatillisessa koulutuksessa 2030?”. Sen vapaamuotoisissa vastauksissa saimme osallistujat ottamaan kantaa jo ihan hyvissä määrin.
Tämän jälkeen siirryttiin pohtimaan visiota pienryhmissä ja niin lähi- kuin etäosallistujien voimin. Visiota lähestyttiin eri roolien näkökulmista – kukin ryhmä omastaan. Eri rooleja oli valittu yhteensä seitsemän (opiskelija, kansalliset rakenteet, oppilaitoksen johto, ohjaushenkilöstö, opetusteknologia, työelämä ja opettaja). Kunkin roolin alle oli valittu muutamia kysymyksiä, joiden pohjalta pienryhmät pystyivät tarkastelemaan ja pohtimaan yksittäistä kysymystä.
Miltä näyttää oppimisen, työn, johtamisen ja olemisen tulevaisuus?
Seminaaripäivän päätteeksi pääsimme kuuntelemaan digitalisaation asiantuntijan, tietokirjailijan ja biohakkerin Teemu Arinan näkemyksiä oppimisen, työn, johtamiseen ja olemisen tulevaisuudesta niin lyhyellä kuin vähän pidemmällä aikajänteellä ja etenkin tekoälyn vaikutuksesta kaikkeen tähän yhdessä ja erikseen. Teemu tykittikin visioita, tekoälyn mahdollisuuksia antaumuksella ja kuuntelijat ahmivat tieto sen mitä kunkin valmiudet mahdollistivat.
Itselleni mieleen jäi mieleen esimerkiksi Teemun ajatus työtehtävän analysoinnista eli voinko automatisoida sen, jos ei, niin voinko ulkoistaa sen, jos en, niin voinko optimoida sen? Toinen hauska assosiaatio minulle oli Teemun neuvo hyödyntää kopiointia. No tämähän oli aikoinaan jo ensimmäisiä oppeja, mitä sain, kun aloittelin TKK:lla diplomi-insinööriopintojani. Joka tapauksessa ajatus kopioinnista saattaa tuntua triviaalilta, mutta keskeinen sanoma on tietenkin mahdollistaa ihmisen luovuus ja innovointikyky oikeisiin asioihin eikä tuhlata resursseja saman kehittämiseen.
Seuraavissa kuvissa on ihan yksittäisinä nostoina muutamia Teemun esittämiä ajatuksia. Ensimmäisessä oppimisen, poisoppimisen ja uudelleen oppimisen tärkeydestä. Toisessa taas työn uudenlainen nelikenttä ja kolmannessa taas vanhan 20-80 -säännön soveltamisesta työn ja oppimisen optimointiin.
Lopussa kiitos seisoo
Näinkin laajan tapahtuman järjestäminen on pitkä prosessi ja voi aiheuttaa organisaattoreille ehkä jossain vaiheessa myös unettomia öitä tai uhkakuvat voivat välillä ilmestyä jopa uniin. Meitä osallistui eri vaiheissa useampi henkilö eri hankkeista seminaarin valmisteluun ja yhteistyö osoitti taas voimansa. Kaikkia ei voi tarpeeksi kiittää ja todennäköisesti moni tästä unohtuisikin, jos alkaisin teitä kaikkia luetella. Haluan kuitenkin kohdistaa erityiset kiitokset Stadi AO:n tiimille ja etenkin päivän juontajille Marille ja Emilialle, sillä teidän työpanoksenne oli keskeinen seminaaripäivän kokonaisuudessa – LÄMPIMÄT KIITOKSET.
Lopuksi kannustan kaikkia seuraamaan eri hankkeiden nettisivuja ja muita tiedotuskanavia tulevien tapahtumien osalta.
Loppuseminaarissa nähdään ja sen aika lähestyy nopeammin kuin uskottekaan!
Kirjoittaja: Jyrki Ingman, Omnia, KARKKI-hankkeen projektipäällikkö